Pages

Terkkuja uudesta kodista!

torstai 18. elokuuta 2016

Viimeiset puolitoista kuukautta olemme odottaneet elokuun 15. päivän koittavan. Se oli maanantai ja pääsimme vihdoin uuteen kotiimme! 

Uusi koti on siis vuonna 1923 rakennettu puutaloasunto, joka on 90-luvun puolivälissä remontoitu. Tämän remontin yhteydessä vanhan puutalon henki oli vähän poistunut, mutta raamit ovat edelleen upeat! Me aiomme parhaamme mukaan palauttaa tähän kotiin sen ansaitseman tunnelman. Ideoita rönsyilee joka tuutista, mutta tälläkin kertaa lompuukissa on melko tiukat nyörit. Luvassa on siis varmasti jos jonkinmoisia DIY-ratkaisuja ja penninvenyttämisiä. Innolla odottelen, että pääsen niistä teille kertomaan.

Uusi koti on aika tavalla suurempi kuin vanha yksiömme, joten hommaa riittää! Kerroksia on kolme ja remontin aloitamme yläkerrasta. Toistaiseksi olemme vähän joutuneet hillitsemään suurimmat purku- ja remppahimomme, sillä joudumme odottamaan asbestikartoitusta. Tämä onkin ollut moinen show, josta kirjoittelen varmasti vielä myöhemmin. Tässä kuitenkin jo pieni sneak peek yläkertaamme, jonne tulee meidän makuuhuone, työhuone, tv-huone sekä vaatehuone. Tuo makuuhuoneen ikkuna oli yksi niistä asioista, joihin ihastuin totaalisesti asuntonäytöllä. Lisää tuhnuisia kuvia on luvassa pian! Tuntuu kyllä, että olen unohtanut nekin kuvaamisen alkeet, jotka joskus olin oppinut. 




Ikävä jo!

maanantai 1. elokuuta 2016

Kahden viikon päästä vapautuu meidän uusi koti ja olen siitä tooosi innoissani. Meillä on kyllä kaikki hyvin täällä lapsuuden kotikonnuilla, mutta vähän vielä on pakko fiilistellä vanhaa kotia. Tuli haikea fiilis kun huomasin, että Residence magazinekin oli noteerannut vanhan kotimme. Meidän koti myytiin niin nopeasti (rakkaan työnantajani) Bo LKV:n toimesta, etten ehtinyt tänne laittamaan myyntikuvia ollenkaan. Lisäksi olimme itse maapallon toisella puolella, kun koti myytiin. Jänniä päiviä elettiin siellä, mutta Sirena hoisi meidät tarjousneuvottelut niin nappiin, ettei meidän tarvinnut tehdä muuta kuin kääntää kylkeä aurinkotuolissa.

Sen pidemmittä puheitta siis, tässä olisi muutama myynti-ilmoituksessa ollut kuva taitavan kuvaajamme kuvaamana. Osaisinpa itsekin kuvata yhtä hyvin! 


















Hups. Moinen kuvatulva tulikin, mutta haitanneeko tuo! Viimeisiä kuvia viedään nimittäin vanhasta kodista. Pian alkaa uudet kuviot! Yhden huonekalunkin olemme jo uuteen kotiin ostaneet, kun halvalla sai! Siitä lisää myöhemmin. 


Kaikki postauksen kuvat Bo LKV.



Bloun away vol. 2

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Blogitauon aikana pöytälaatikkoon jäi pahasti yksi postaus. Päästiin nimittäin mieheni kanssa taannoin aika jännälle päiväretkelle Sastamalaan. Soikohan jo jonkun kellot, mitä tuona päivänä tapahtui? Itse tiedän Sastamalasta tasan kaksi ihmistä ja erään aika huikean yrityksen.

Kyseessä on siis tietysti Bloun ja lasia puhaltava pariskunta Antti ja Emmi. Kirjoitin aiemmin jo heidän upeasta Nest-valaisimesta, joka koristi jo vanhaakin kotiamme. Ihastuin tuohon valaisimeen ikiajoiksi ja aivan varmasti se tulee löytymään myös uudesta kodistamme. Voi olla, että se saa vielä kaverinkin! Ei tosin meidän puhaltamaa sellaista...

Pääsimme siis seuraamaan Anttia ja Emmiä työn touhussa Sastamalan lasinpuhaltamoon. Meno oli hurjaa, enkä meinannut pysyä perässä edes kameran kanssa! Kaikki nimittäin tapahtui aivan salaman nopeasti, suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Sulan lasin kanssa ei parane pysähtyä, ellei halua lopputuloksen muistuttavan meidän puhaltamaa alienin munaa, josta lisää myöhemmin. 






Pariskunnan työnjako oli selvä. Emmi puhalsi, Antti muotoili. Lämpötila ja syke olivat sen verran korkealla, että pari hikipisaraa nousi omallekin otsalle jo pelkästä katsomisesta. Etukäteen en meinannut uskoa, että valaisimet tehdään ilman muottia, täysin käsipelillä. Omin silmin kuitenkin todistin, kuinka Antti muovasi lasia ainoastaan märkä sanomalehtinyytti käden ja 1000 °C kuuman lasin välissä, Emmin puhaltaessa pillin toisessa päässä. Kaikki näytti niin helpolta! Välissä mittailtiin, sulateltiin lasia taas sopivaan muovailtavaan lämpötilaan ja äkkiä olikin jo valmista. Lopuksi täydellisen muotoinen lasipallo laitettiin jäähtymään. Sitten taas pillin päähän laitettiin pieni määrä lasia, vähän väriainetta ja lasi alkoi muotoutua taas kohti Nestin täydellistä muotoa, välillä lasia lisäten, puhaltaen ja muotoillen. Bloun nettisivuilla on aika loistavasti kuvattu valaisimen työvaiheet, jotka kannattaapi käydä lukaisemassa! 






Sitten tulikin meidän vuoro. Rehellisesti sanoen, homma näytti aika tavalla helpommalta mitä se oli. Omaan aika hyvät kädentaidot ja melko ylimielisesti lähdin hommaa toteuttamaan. Nöyrryin aika nopeasti jo pilliin puhaltaessa, kun toiseen päähän asti ei tuntunut menevän pihaustakaan. No, ajattelin sitten antaa miehen puhaltaa ja testata itse välillä sitä muovaamista. Ei ollut yhtään helpompaa sekään. Näytti vähän hymyilyttävän Anttia ja Emmiäkin tuo minun touhu. Onneksi rakkauteni kohde pääsi myös harjoittelemaan ja häneltä homma tuntui sujuvan huomattavasti paremmin kuin minulta. Kädestä pitäen piti meitä kumpaakin kyllä neuvoa. Lopputuloksena syntyi kaksi ruminta näkemääni lasipalloa, jotka kuitenkin varmasti laitan killumaan ensi jouluna kuuseemme! Tuossa viimeisessä kuvassa Antti kiinnittää puhaltamaamme munaan vielä kiinnityskoukkua. 


Kiitos vielä aivan tuhannesti Emmille ja Antille supermielenkiintoisesta päivästä! Oli suuri ilo seurata ammattitaitoista meininkiänne ja nyt sitä itse testattuamme olemme vähintään yhtä bloun away kuin ensi kertaa valaisimeenne törmästessä. Jäämme innolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksitte ja toivottavasti nähdään taas pian! <3 





Koditon, mut en onneton

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Heippa ihanaiset taas pitkästä aikaa! Blogi on ollut vähän aikaa pienellä luovalla tauolla, mutta nyt kuulkaas... Kohta tullaan takaisin ja rytinällä! 

Osa teistä jo varmasti tietääkin, että myimme Verkarannan asuntomme vähän aikaa sitten ja siellä asusteleekin nykään ihastuttava nuori nainen. Me sen sijaan kannoimme tavaramme viiden neliön kokoiseen varastokoppiin vailla minkään näköistä suunnitelmaa huomisesta. Saati sitten uudesta kodista. Tämä oli oikeastaan aika jännittävää ja omalla tavallaan myös virkistävää! Vanha kotimme myytiin pientavaroita ja Lundia-hyllyjä lukuun ottamatta kalustettuna, joten edessä on täysin uusi alku.

Kun nään työssäni päivittäin erilaisia asuntoja, toinen toistaan inspiroivempia sellaisia, niin oman kodin kriteerit ovat ehkä päässeet karkaamaan hieman lapasesta. Muutamaa tuttavaa se saattoi hieman huvituttaakin. Olimme kuitenkin rakkaani kanssa samaa mieltä siitä, että uudessa kodissa tulisi olla persoonaa kuten edellisessäkin ja sauna. Ehdottomasti sauna. 

Uusi koti löytyi sattumien kautta ja on myönnettävä, että saatoin pari kertaa hypähtää tasajalkaa siellä ensimmäistä kertaa vieraillessani. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja paluuta ei ollut, vaikka kyseinen koti ylittikin budjettimme kipurajan. Lisää uudesta kodista kerron myöhemmin, mutta nyt jo voin paljastaa, että luvassa on raju remppa, paljon diy-juttuja ja toivottavasti myös teitä inspiroivia juttuja! En malttaisi odottaa. Uusi koti vapautuu vasta elokuun puolessa välissä, joten tässä välissä ei auta muu kuin hörpätä kaikessa rauhassa sumpit.

Olisi kiva kuulla tässä välissä myös, että mitä teille kuuluu? Minulla on ollut teitä ikävä! <3





Liveprinttailua sunnuntain ratoksi

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ajattelin vinkata teillekin yhdestä hauskasta stailauskisasta, joka on parhaillaan käynnissä Instagramin puolella. Kyseessä on BEdesignin ja Prigi Oy:n yhteinen kampanja, jossa ihastuttava Lily kulho stailataan kuvaan Liveprint-sovelluksen avulla. Paras kuva palkitaan milläs muullakaan kuin Lily kulholla, joka houkuttaa ainakin minua sen verran etten malttanut olla osallistumatta! 

Homma toimii niin, että puhelimeen ladataan Liveprint-sovellus, jonka avulla otetaan kuva tästä kortista. Sovellus muuttaa kortin kolmiulotteiseksi Lily-kulhoksi, joka on kieltämättä aika siistiä! Valmis kuva postataan Instagramiin ja sitten odotellaan josko voitto napsuisi kotiin! Tarkemmat säännöt voi lukaista läpi vielä BEdesignin tai Prigin Facebook-sivuilta. 

Sanottakoon vielä, että bloggaajalla ei ole osuutta eikä arpaa tähän kampanjaan muuten, kuin että minusta tämä on aika hauska kilpailu ja sunnuntai päivän ratoksi itseltä tuo räpsiminen lähti ihan käsistä. Tuntui hassulta kun kuvaa katseli puhelimen ruudun kautta ja yritti siirtää kulhoa, niin käsiin ei tarttunutkaan mitään muuta kuin pieni paperilappu. Siinä tunsi itsensä vähän hölmöksi. Testatkaa niin tiedätte mistä minä puhun! Ai niin, minun kuvat löytyy täältä.









DIY vanerisänky

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Olemme asuneet tässä kodissa nyt kaksi vuotta ja tähän asti olemme nukkuneet pelkillä patjoilla. Oikeastaan patjoilla nukkuminen on ollut ihan kivaa ja sympaattista. Tähän loft-meininkiin se on sopinut ihan hyvin. Silloin tällöin olen kuitenkin saanut kuittia, että patjojen alta pitäisi päästä kiertämään ilma, ettei sinne muuttaisi ei-toivottuja asukkaita. Tämä karmiva ajatus takaraivossani olen yrittänyt metsästää meille sängyn runkoa, mutta sopivaa ei kuitenkaan ole löytynyt. Haave vanerisängystä on ollut myös pitkään mielessä, muttei ole kuitenkaan itsestään tuonne parvellemme ilmiintynyt. 

Aloin visioimaan vanerista sängyn runkoa ja siihenhän löytyy Pinterestistä vaikka mitä idiksiä! Luettuani tämän Aleksin postauksen päätin ottaa puhelun isälle, että "Nyt tehdään meille sänky!" Kiitos vaan sinne Aleksille inspiksestä! Kannattaa muuten muutenkin tutustua tuohon blogiin. Sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa sekä huikeita DIY-projekteja. 

Isäni suostui yllättävänkin helpolla apuun ja idea meni läpi myös tuolle toiselle sängyssä nukkuvalle. Sänky oli oikeastaan valmis ihan parissa tunnissa, joten kyseessä ei ollutkaan sen suurempi projekti. Jotenkin olin pitänyt tätä isonakin projektina itse. Tai varmaan se olisikin ollut sitä, ellei isäni olisi ollut apuna. Iso kiitos siis sinne! Eikä unohdeta äitiä, joka osallistui materiaalien shoppailureissulle.

Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin olin toivonutkin! Nyt ilma pääsee kiertämään patjojen alta mainiosti ja itseasiassa katseen korkeudelta sängyn jalkoja ei näy ollenkaan, jolloin se näyttää leijuvan. Se tekee massiivisesta elementistä jotenkin kevyemmän. Tässä ollaan nukuttu nyt pari viikkoa ja uni on maistunut oikein hyvältä! 

Voisin jossain kohtaa oikein piirtää tuolle rungolle ohjeetkin, jos joku muukin innostuu tehtailemaan sänkyjä. Mitäs tykkäätte? Kumpi oli parempi, pelkät patjat vai sänky? Itsellä oli vähän totuttelemista näin korkeaan sänkyyn, mutta nyt kun siihen on tottunut, niin tämä on tosi hyvä ja aika paljon entistä ergonomisempi.











Kylässä ihanassa kodissa | yläkerta

Minulla oli ilo käydä kylässä erään kaverin luona, joka on noin reilussa vuodessa loihtinut vanhasta puutalon raadosta aivan uskomattoman upean kodin. Hänellä on itsellään todella hyvä maku ja loistavia visioita remonttiin. Myös minä sain kunnian konsultoida muutamia ideoita, joista osa toteutuikin, eli paikoittain tässä kodissa näkyy myös Jutan kädenjälki. Suurin osa kunniasta kuuluu kuitenkin talon taitavalle isännälle, jonka käsiin voisin antaa myös oman kotini remontin.

Kurkistetaan ensin yläkertaan, jossa oli aiemmin ollut viisi huonetta ja pikkuvessa. Nyt yläkerran huoneet yhtä avonaista tilaa, jonka jakaa yksi väliseinä. Toiselle puolelle väliseinää sijoittuu työtila ja toiselle puolelle makuuhuone. Sängyn päätyseinän taakse tehtiin lisäksi vaatehuone, jolla saatiin myös matala tila hyötykäyttöön. Yläkerran vessakin luonnollisesti remontoitiin, mutta siitä kerron lisää myöhemmin. 

Myös huonekorkeus kasvoi huomattavasti remontin yhteydessä. Ymmärtääkseni katon raja meni aiemmin tuossa kattopalkkien kohdalla. Ne kaivettiin esiin ja petsattiin tummiksi. Sopivat muuten tähän tilaan ihan hullun hyvin! Itse otan huumaa tuosta tiiliseinästä, jonka kaverini oli kaivanut esiin. Osittain siinä oli aika rujoja kohtia, jotka saatiin peittoon tasoittamalla siitä osa ja maalaamalla valkoiseksi. Yläkerran tunnelman kruunaa vielä vanha kakluuni. Ah, kyllä kelpaa! Vähän jäi himottamaan tuo tiiliseinä omaankin kotiin. Meillä jopa on täällä kaksikin tiiliseinää, joita voisi alkaa kaivelemaan. Hmmmmm....

Mitäs tykkäätte? Lisää juttua tästä kodista on vielä luvassa! Alakertakin on vähintään yhtä kiva kuin tämä yläkertakin!